Tampereella suunnitellaan aktiivipassia

Eiliseen teemaan liittyen huomasin aamun Helsingin Sanomissa uutisen: Tampere antaa joukkoliikennekortin ja liikuntapassin yhdistelmän, aktiivipassin, pidempään toimeentulotuen asiakkaina olleille henkilöille. Kortin tarkoitus on estää syrjäytymistä ja edistää ihmisten liikkumismahdollisuuksia kaupungissa sekä tarjota edullisempia kuntoilumahdollisuuksia.

Kortilla saisi 50-75 prosentin alennuksen klo 9-14 välisenä aikana joukkoliikenteessä sekä sisäänpääsyn uimahalliin puoleen hintaan. Helsingissä työttömät tai toimeentulotuen asiakkaat eivät tällä hetkellä saa minkäänlaista tukea joukkoliikenteeseen.

Tampereen kaupungin sivuilta löytyy 9.1.2011 päivätty tiedote, jossa kerrotaan terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan vasta saaneen aktiivipassiselvityksen tiedoksi. Sen mukaan "asiaan palattaneen ensi vuonna talousarvion valmistelun yhteydessä". Asia lienee siis vasta suunnitteilla. Hyvä ja ehdottomasti kannatettava idea. Aktiivikortin kytkeminen joukkoliikennelippuun on myös teknisesti ja käyttäjälähtöisesti hyvä ratkaisu. Kolikon toinen puoli voi olla asiakkaiden tietosuoja, mutta varmasti siihenkin on jo olemassa jokin tekninen ratkaisu.

Aloite työttömien liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)on tehnyt mielenkiintoisen valtuustoaloitteen Helsingin työttömien liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi. Sen sijaan, että työttömät joutuvat jonottamaan säännöllisin väliajoin TE-toimistoissa tuoretta todistusta työnhakijana olemisesta, aloite nostaa esiin mahdollisuuden lähettää toimeentulotukea saaville työttömille päätöksen mukana maksusitoumuksen liikuntapalveluihin tai liikuntakortin.

Vastaavia aloitteita on tehty ainakin Kainuussa ja Salossa. Turussa puolestaan on otettu käyttöön 6 kk:n ladattava liikuntakortti, jolla työttömät pääsevät uimahalleihin ja kuntosaleille 25 euron hinnalla. Helsingissä alennusryhmien kuukausikortti uimahalleihin on 20 euroa. Kuntosalikortti, joka sisältää uinnin maksaa 25e kuukaudessa. Puolen vuoden uimahalli- ja kuntosalikäyntien hinnaksi Helsingissä tulee siis 120-150 euroa.  Aika merkittävä ero, eikö vain?

Jos ajatellaan niitä sosiaali- ja terveysmenojen kustannussäästöjä, mitä liikuntamahdollisuuksien parantamisesta todennäköisesti tulisi, tuntuisi hyvinkin järkevältä panostaa nimenomaan ennaltaehkäisevään TYKY-toimintaan myös tässä kohderyhmässä. Jos kuukauden pahvinen liikuntakortti lähetettäisiin toimeentulotukipäätöksen ohella, kulut pysyisivät hallinnassa ja silloin liikuntatuki kohdentuisi oikeudenmukaisesti kaikkein pienituloisimmille ja mahdollistaisi myös heille tasapuolisen mahdollisuuden kaupungin sisäliikuntatilojen käyttöön. Se voisi jopa kannustaa lisäämään liikuntaa.

Viiden euron kuntoilijan lomamahdollisuudet

Viime viikolla oli syysloma ja monet perheet suuntasivatkin yhteiselle lomalle. Helsingin Sanomat kirjoitti viisihenkisen perheen liikuntalomasta urheiluopistolla. Neljän päivän ohjattu liikunta, asuminen ja täysihoito maksoi 810 euroa. Tämä sai minut miettimään, miten työttömien ja pienituloisten perheessä syyslomat vietetään.

Sain sähköpostilla vinkin TATSI ry:n järjestämistä kuntoremonttilomista. Se on ensimmäinen kerta, kun näen työttömille suunnatun kuntoremonttiloman, jossa on myös mahdollisuus terveystreffeihin eli seurantaan maksusitoumuksella. Koulujen loma-aikaan sitä ei taida olla tarjolla. Tämä on silti hieno mahdollisuus, sillä yleensä kuntoremontit ovat mahdollisia vain työsuhteessa oleville.

Tuettuja perhekuntolomia on myös tarjolla. Yleisin ajankohta lienee kesä- ja talvilomat. Syyslomista en löytänyt tietoa. Perhelomissa keskistytään ehkä enemmän perheen liikunnalliseen aktivointiin kuin fyysisen työkyvyn kestävään kehittämiseen. Ajankäytöllisesti olisi järkevää, jos perhekuntolomiin voisi yhdistää myös kuntoremonttielementtejä ja terveystreffit 6-9 kuukauden jälkeen.

Kustannukset: kuntoremonttiloman ja perheloman omavastuu on 50 euroa aikuiselle ja 6-16 vuotiaille 25 euroa. Matkakustannukset maksetaan itse tai niihin voi hakea tukea sosiaalivirastosta.

Kesäkuntoilusta aikaa on jo vierähtänyt lokuun alkuun. Hammassärkykin sai uuden selityksen: kyseessä oli pahoin tulehtunut hammas, joka jouduttiin poistamaan. Se oli pahasti säröillyt puremisesta, eikä sitä voitu enää pelastaa. Kustannusarvio uudelle hampaalle on n. 2500 euroa! Hieman harmittaa, että toukokuussa röntgen-kuvien perusteella "mitään hammasperäistä vikaa" kipuun ei ollut löydettävissä. Kesä meni kipuillessa. Jokainen voi kuvitella, miltä viiltävä kipu tuntuu, kun yöllä puree tulehtunutta hammasta. Auts!

Elokuussa pääsin vihdoin Laakson fysioterapiayksikköön saamaan kuntoilu- ja kuntoutusohjeita kipeään selkään. Fysioterapeutti totesi yläselän jäykkyyden ja antoi vallan järkeviä täsmäliikkeitä ja (vesi)jumppaohjeita selän lukkojen avaamiseen. Miksei vastaava palvelua voisi olla terveysasemilla? Tuntui hieman turhauttavalta odottaa kaksi (!) kuukautta jumppavinkkejä akuuttiin selkäkipuun. Ja hierontaa siis sai omalla rahalla yksityiseltä. Keskellä yötä makoilu piikkimatolla (20-40€) osoittautui paremman puutteessa vallan mainioksi kivunhoitomenetelmäksi - parin tunnin välein otettujen särkylääkkeiden lisäksi. Onneksi kipu loppui, kun hammas lähti. Samoin selkäkivut katosivat.

Kysyin fysioterapeutilta myös ohjeita työkyvyn kannalta riittävään kuntoiluun. Hän antoi mukaani kaksi UKK-instituutin kaaviota: Liikuntapiirakan sekä Terveysliikunnan portaat. Porrasmalli kuvaa terveysliikunnan vaikutusaikaa eli miten kestävyyskuntoa voidaan kehittää ensimmäisestä kerrasta alkaen vuoden päähän. Kovin vähältä tuntuu 2 t 30 min liikuntaa viikossa, vähintään 10 minuutin pätkissä. Ehkä se riittää? Itse lähdin toteuttamaan ohjeita kävelemällä osan työmatkasta sekä kävelemällä portaita ylös-alas kolmanteen kerrokseen useita kertoja päivässä. Ja vesijumppaa kotialtaassa pari kertaa viikossa.

Kohtalaisen vähällä siis pääsee liikkeelle. Tosin vähintään yhtä tärkeää työkyvylle on riittävä lepo ja hyvin nukutut yöt. Vaan mikä sitten on riittävä kestävyyskunto työkyvyn näkökulmasta?

Kustannukset: hampaan poisto 43,20€
Lue lisää: UKK-instituutin tuottamia terveysliikuntaaineistoja

Pyöräilyn ja kävelyn reittiopas

Iloisena yllätyksenä opin tänä viikonloppuna, että pääkaupunkiseudun Reittioppaasta löytyy myös pyöräilyn ja kävelyn reitit. Lisäksi reittiopas näyttää kulutetut kalorit valitulle reitille. Mäkiharjoittelua kaipaava löytää merkattuna jyrkät mäet. Onpa näppärää! 

Palvelusta löytyy myös maastopyöräilypaikat ja maisemareititkin; sorapintaisia tai asfaltoituja reittejä. Sieltä löytyvät myös pyöräkorjaamot tai matkan varrella sijaitsevat kahvilat ja ravintolat sekä sisä- ja ulkoliikuntapaikat. Sivuilta löytyy myös muita fillari- ja liikunta-aiheisia linkkejä. Kerrassaan mainio sivusto! 

Stressiä ja hampaiden kiristystä

Kirjoitteluun ja kuntoiluuni on tullut pieni tauko. Tämä siksi, että toukokuussa jo kertaalleen tutkittu säteilevä leukakipu alkoi uudestaan. Uudella hammaslääkärikäynnillä selvisi, että kyseessä oli yöllisen hampaiden yhteenpuremisen aiheuttama lihaskireys ja säryt - joten eipä auta muu kuin ottaa rennosti ja odottaa elokuussa lomalta palavaa hierojaa.

Kuntoiluprojektin alkumetreillä tilasin kuntoilulehden, jonka lukijalahjana oli juoksukello. Lehden ensimmäinen numero ja lasku tuli eilen - kello kuulemma toimitetaan vasta kuukausi laskun vastaanottamisen jälkeen. Joten tavoitteellinen kuntoilu siirtyy siltäkin osin elokuulle. Harmittavan pitkä toimitusaika! Lehti itsessään oli kyllä positiivinen yllätys.

Stressistä vatsamakkaroita ja hampaiden puremista
Kyseisessä lehdessä oli myös mielenkiintoinen kirjoitus rasvan kertymisestä tietyille alueille. Erityisesti vatsan alueen rasvavarastot korreloivat vahvasti stressin, unenlaadun ja stressihormoni kortisolin kanssa. Kortisoli aktivoi sympaattisen hermoston, valmistaa elimistön taisteluun ja on tutkitusti yhteydesssä yölliseen hampaiden narskutteluun tai tiukkaan yhteen puremiseen, bruksisismiin. Lehden artikkelissa suositeltiin rajoittamaan kestävyysliikuntaa, joka stressaa elimistöä entisestään ja pikemminkin keskittymään voimaharjoitteluun. Kuulostaa loogiselta.

Bruksisismi on yleinen kasvojen ja leukojen alueen kivun taustatekijä. Bruksismi liittyy tyytymättömyyteen tai stressaavaan tilanteeseen. Siita aiheutuvia haittoja ovat mm. hampaiden ja paikkojen lohkeilu, kulumiset sekä lihaskivut jopa niin, että suu ei avaudu kunnolla. Työsuojelurahaston tutkimuksessa vuonna 2006 tutkittiin media-alan vuorotyön vaikutuksia mm. stressiin ja bruksismiin: ”Bruksismiin liittyvät oireet kuormittavat myös muuta terveydenhuoltoa; oireiden tunnistaminen on tärkeää, jotta oikeanlainen hoito toteutuisi”, purentafysiologian dosentti Jari Ahlberg toteaa Tiedon silta -lehden haastattelussa.
Bruksismin hoitona on purukisko, kipulääkkeet ja lihasrelaksantit. Kuriositeettina mainittakoon, että hammaslääkärin mielestä hieronta ja fysioterapia olisi ollut käypä hoito akuttiin tilaan. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, fysioterapialähetettä en onnistunut julkisella sektorilla saamaan. Yleisesti ottaen voin todeta, että terveydenhuollon painotus terveyden edistämiseen on hävettävän heikko. Painopiste tuntuu olevan reseptien kirjoittamisessa eikä terveyden edistämisessä.

Jatkan siis mustikanpoiminta, uinti ja hyötyliikuntalinjalla. Kuntosalin otan ohjelmaan elokuussa. Siihen asti: lämmintä ja rentouttavaa heinäkuuta!

Eri ikäryhmien wellness-puheissa on eroja

Kuntoiluprojektini jatkuu helteistä huolimatta. Aamulenkki - olipa se sitten kävelyä, sauvakävelyä tai kävelyjuoksua on hyväksi havaittu: metsän katveessa on raikasta liikkua aamuisin. Paino ei ole laskenut mihinkään, tosin en ole pitänyt ruokapäiväkirjaa. Antaa nyt kesän mennä omalla painollaan.

Huomaan että liikunta on palautunut tavanomaiseksi yleishyödylliseksi liikkumiseksi: fillarointia paikasta toiseen, uintia sen verran kuin jaksaa tai huvittaa. Saliohjelmaa en ole jaksanut edes tehdä. Ehkä erona aiempaan on juoksun muuttuminen tietoisemmaksi: kellon kanssa tulee varmemmin jaksotettua kävelyt ja juoksut. Juoksukunnon kohottaminen ei ole helppoa, tanssiminen ja zumbaaminen tuntuu paljon kivemmalta. Tämä vaatii kyllä aikamoista itsekuria - tai itsensä johtamista.

Uimastadionilla kuulee kaikenlaista: vieressäni parikymppiset nuoret naiset voivottelivat "läskejään" ja pohtivat laihduttamista. Toinen suunnitteli laihduttavansa ensin läskit JA LIHAKSET, ja vasta sitten alkavansa käydä salilla. Toinen yritti selittää, miten laihduttaminen on väärä tie; pitää osata laskea "hiilareita ja protskuja". Tottahan se on, mutta en tiennyt itkeä vai nauraa - tätäkö on nykyajan terveyspuhe? Kumpikaan ei puhunut työssäjaksamisesta tai kunnon kohottamisesta. Ihmissuhdepeleistä kyllä sitäkin enemmän.

Kahviossa samaan pöytään istahti kaksi eläkeläisrouvaa. Kyselin heiltä, mitä eläkeläisten uinti maksaa. He olivat onnistuneet saamaan virastosta lääkärintodistuksella vuosikortin (sellaisen keltakuorisen vanhan bussikortin näköisen kuvallisen näyttökortin), jolla he pääsevät koko vuoden uimaan, koska heillä on tietyt sairaudet. "Mutta eivät he sitä markkinoi, itse pitää osata hakea" jatkoi toinen rouvista napakasti. Kerroin että Espoossa yli 68-vuotiaat käyvät ilmaiseksi uimassa, miksei Helsingissä?  Silloin virkeät daamit avasivat sanaisen arkkunsa ja kertoivat, miten kaikki alennukset on pikkuhiljaa viety pois. Bussissakaan ei enää yli 65-vuotiaat pääse ilmaiseksi, alennuksetkin on jaettu kahteen luokkaan (25-50%). "Tallinnassa eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi julkisilla" hän huomautti.

Poljin kotiin pyörällä ja mietin itsekseni, miten tiukoilla eläkeläiset ja vanhukset ovatkaan. Ja silti he olivat virkeitä, nauttivat elämän pienistä arjen luksusasioista - kuten kahvista ja pullasta kesäisen uinnin jälkeen. Nuorten neitien puheesta muistan lähinnä v-sanan hokemisen ja kitinän poikaystävän tavasta jättää vessanpytyn kansi auki.